Tänään sain nukkua puoli kahteen. Pojat herättivät silloin. Kahvi oli keitetty valmiiksi ja pöytä katettu. On noi mun poikani sitten muruja. Kahden aikaan soi puhelin ja taksiautoileva ystäväni kysyi oliskos pannu kuumana ja olihan se. Menin ystävää rapuille vastaan antihistamiinit kourassa ( on reppana allerginen kissoille) ja polttelin nautiskellen päivän ensimmäisen tupakan. (Käy päivät vahiin tuonkin paheen kanssa. Torstaina on aika lääkärille ja tupakanpolton pitäisi sitten loppua). Maailmaa tuli parannettua neljän immeisen voimin. Pojat paransivat maailmaa siinä meidän kanssa. Ystävä kertoili kommelluksistaan taksissa ja mietti miten monenlaista hiihtäjää tähän maailmaan mahtuu.
On iskenyt silmänsä erääseen kolleegaan ja nyt mietittiin keinoja vaivihkaa selvitellä siviilisäätyä ja muuta. Hekoteltiin silmät kyynelissä hulluille ideoille. Seuraavan keikan vuoro tuli aikanaan ja niin kaveri hyppäsi mageeseen Mercedez Benziin ja kaasutti maailman pikiteille.
Ukkokulta soitti tien päältä ja kertoi olevansa puolen tunnin kuluttua kotona. Äkkiä pakastimesta ruokaa uuniin ja kultaa odottelemaan. Miten se vaan vieläkin melkein 20 yhteisen vuoden jälkeen hykerryttää odotella toista kotiin. Hassua..... Ja suukonkin sain....
Ukkokulta painui päikkäreille syötyään, vanhempi pojista hyppäsi fillarin selkään ja polkaisi reippaana poikana pesäpallo harjoituksiin ja minä lähdin kuopuksen kanssa kirpparille huomatakseni että kiinnihän se pahus oli jo mennyt. No huomenna sitten. Nyt on viimeinen yö valvottavana, joten huomenna siis tiistaina en meinaa mennä aamulla ollenkaan nukkumaan, vaan lähden nuorimmaisen kanssa heti aamusta kirpparikierrokselle....
Päivän kohokohdat:
- Aamukahvi katettuna pöydässä
- Sain nukkua puoli kahteen
- Ystävän vierailu
- tajuta taas kerran miten ihania minun lapseni ovatkaan
- huomata kuinka omaa miestään rakastaa
- olla yövuorossa todella väsynyt ja ajatella että ensi yön saa nukkua omassa sängyssä
